Kunnalliskodista nuorisokeskukseksi

Hyvärilän kunnalliskodissa oli monenlaisia työtehtäviä. Siellä työskentelivät muun muassa mielisairaanhoitajat, sairaanhoitajat, hoitoapulaiset, osastoapulaiset ja apuhoitajat sekä osastonhoitajat. Hyvärilän vanhainkodin puolella, päärakennuksessa, toimi myös keittiö, jossa valmistettiin asukkaille tarjottavat ruoat. Keittiössä työskenteli keittiötyöntekijöiden lisäksi emäntä. Kunnalliskoti työllisti myös talonmiehiä.

Hyvärilää pidettiin yleisesti mukavana työpaikkana. Työntekijät pitivät työpaikan yhteishenkeä ja työporukkaa erittäin hyvänä. Siihen aikaan ei ollut apuvälineitä ja työ oli fyysisesti kuormittavaa. Työskentely ei tuntunut niin raskaalta hyvässä työporukassa.

Työntekijät saattoivat tuona aikana olla kouluttamattomia, sillä koulutusta oli hankala saada ja sitä ei välttämättä edes vaadittu työpaikalla. Siihen aikaan työntekijöitä oli enemmän kuin nykyään, joten hoitajille jäi enemmän aikaa keskittyä potilaisiin yksilöllisemmin. Hoitajien työasut olivat väriltään siniset, joita monet pitivät kauheina.

Työntekijät saivat Hyvärilässä siihen aikaan keittiöltä kerran viikossa pullapitkon. Myös jouluna henkilökunnalle tarjottiin jouluateria.

Kunnalliskodin ulkoiset puitteet olivat suhteellisen vaatimattomat. Esimerkiksi juokseva vesi oli aluksi ruosteista ja tarvikkeistakin oli pulaa. Pyörätuolit olivat huonoja ja vanhanaikaisia. Lääkkeitä oli muiden tarvikkeiden lisäksi niukasti saatavilla. Siihen aikaan potilaiden vaatetukseen kuuluivat puuvillamekko tai haalari, ruutuesiliinat sekä huivit. Myös vaatteet olivat alkeellisia. Saniteettitilat olivat huonot ja aluksi vaippoina käytettiin lakanoita, joten työntekijöillä oli tottuminen hajuun. Juokseva vesi tuli alueelle samoihin aikoihin leirintäalueen kanssa.

Miesten ja naisten wc:t sijaitsivat samassa pitkässä huoneessa. Toisessa päädyssä olivat miesten ja toisessa naisten wc:t. Näitä erotti väliverho sekä keskellä sijainnut pesutila. Pesuammeet sijaitsivat lattiarajassa ja potilaat tuotiin paikalle kärryillä ja nostettiin ammeeseen lakanoilla.

Keittiö sijaitsi päärakennuksessa, nykyisen vastaanoton paikalla vanhainkodin puolella. Keittiön tiloissa valmistettiin kaikki leivonnaiset alusta lähtien itse, joten asukkaat saivat päivittäin syödä tuoretta leipää. Keittiöltä vietiin ruoat myös B-puolelle maitokärryllä. Leipää menikin paljon, koska osa mielisairasosaston asukkaista oli melko nuoria. B-puolella oli käytössä muovilautaset, ruokailuvälineet ja nokkamukit. Oikeat posliiniastiat osastolle saatiin vasta myöhemmin. Ruoka muussattiin potilaille valmiiksi syömisen helpottamiseksi.

Vaikka keittiö olikin henkilökunnan mielestä suhteellisen alkeellinen oli siellä kuitenkin nykyaikaiset isot kattilat. Ruoka-ajan lähestyessä soitettiin ruokakelloa, jolloin asukkaat tiesivät tulla syömään. Hoitajat veivät huonokuntoisille asukkaille ruoan yläkertaan. Keittiön iso uuni oli puulämmitteinen. Potilaat auttoivat toisinaan perunankuorinnassa. Monesti he saattoivat istua ringissä perunoita kuorien. Keittiöltä oli mahdollisuus saada ruokaa tilaisuuksiin, jotka järjestettiin vanhainkodin tiloissa.

B-puolella olivat suhteellisen alkeelliset, huoneet olivat pieniä ja ahtaita ja niissä oli vanhan ajan rautasängyt. Kunnalliskodin päärakennuksessa alakerrassa oli hyväkuntoisia potilaita ja yläkerrassa huonokuntoisia vanhuksia.

Hyvärilän kunnalliskoti toimi nykyisen Kartanonhotellin tiloissa ja siitä käytettiin myös nimeä A-puoli. Päärakennuksessa ruokasali sijaitsi samassa paikassa kuin nykyäänkin. Nykyisen baaritiskin kohdalta nousivat toiset raput yläkertaan. Nykyinen Höljäkänsali toimi ennen vanhainkodin kansliana.

Nykyään retkeilymajana toimiva rakennus Hyvärilän rannassa toimi B–mielisairaalana. Mielisairasosaston ovet olivat jatkuvasti lukittuna ja ulkopuolella oli pääsy kielletty -kyltti. Ikkunoissa olivat panssarilasia ja niissä oli kalterit. Patterit sijaitsivat katossa potilaiden turvallisuuden vuoksi, koska heidän pelättiin vahingoittavan itseään niiden avulla.

B-puolen alakerrassa sijaitsivat henkilökunnan saunatilat, vaatevarasto ja pesutuvat, jossa pestiin myös A-puolen pyykki. B-puolella sekä miesten, että naisten osastolla oli eristyshuoneita. Ala-kerrassa olivat myös kangaspuut, joita asukkaat saivat käyttää, etenkin naiset leikkasivat matonkuteita.

Aikaisemmin Hyvärilässä sijaitsi kulkutautisairaala, jota kutsuttiin Kurjalaksi. Kulkutautisairaala sijaitsi Pehtoorin ja B-puolen välissä ja rakennus on myöhemmin purettu. Kerrotaan, että sieltä kuului huutoa ja valitusta, koska olot olivat niin kurjat. Kulkutautisairaalan asukkaat sairastivat monia sairauksia, kuten esimerkiksi lavantautia ja kurkkumätää.

Hyvärilän pihapiirissä oli majoitustiloja myös henkilökunnalle. Nykyisessä retkeilymajassa, Pehtoorissa sekä B-puolen yläkerrassa asui henkilökuntaa. Hyvärilän pihapiirin läheisyydessä oli myös muuta ulkopuolista asutusta. Alueella oli myös henkilökunnan majoitusta varten rivitalo, joka purettiin myöhemmin pois. Rakennukset olivat vanhoja ja etenkin vedentulo oli ajoittain ongelma.

Hyvärilään tultiin Koivukujaa pitkin, joka kulki läpi alueen. Koivukujalla sijaitsi myös aikaisemmin lato, jossa väitettiin kummittelevan.

Hyvärilän pihapiirissä sijaitsi maatila, joka Nurmeksen maalaiskunnan omistama. Maatilalla oli aikaisemmin eläimiä muun muassa lehmiä, hevosia ja sikoja sekä viljelytoimintaa. Nykyisen golfkentän paikalla oli peltoa. Maatila oli melko omavarainen ja tilalta saatavia tuotteita käytettiin ruoan valmistukseen. Hyvärilän pihalla kasvoi myös viinimarjapensaita. Peruna viljeltiin itse paikan päällä ja maatilalta saatavasta viljasta tehtiin lehmille heinää. Maatilan navetassa sijaitsee nykyään moderni kurssikeskus.

Hoitajien työtehtäviin kuului siihen aikaan muun muassa ruoanjako, potilaiden hygieniasta huolehtiminen, syöttäminen, pukeminen ja turvallisuudesta huolehtiminen. Hoitajilla oli myös enemmän mahdollisuuksia olla tekemisissä asukkaiden kanssa ja aikaa jäi myös enemmän jutteluun potilaiden kanssa, joten hoito oli yksilöllisempää. Henkilökuntaa oli siihen aikaan enemmän ja mieshoitajat olivat harvinaisempia kuin nykyään. Asukkaat, etenkin naiset, pitivät mieshoitajista. Myös potilaiden turvallisuuden kannalta tämä oli hyvä asia.

Pyykkipäivinä Hyvärilän päärakennuksen yläkerran ikkunasta laskettiin pyykki ränniä pitkin alas pestäväksi B-puolen pyykkituvassa. Samainen ränni toimi myös mahdollisen tulipalon sattuessa pelastumistienä.

Siihen aikaan työtehtävät olivat monipuolisia ja tehtäviä ei ollut eritelty niin tarkkaan kuin nykyään. Jos muilta töiltä jäi aikaa, hoitajat korjasivat myös potilaiden vaatteita. Yövuorolaisilla oli paljon töitä. Yökköjen tehtävänä oli muiden työtehtävien lisäksi asukkaiden vaatteiden silitys ja välineiden pesu

Lääkäri vieraili Hyvärilässä kerran viikossa.

Henkilökunnan mielestä asukkaat olivat nykyistä virkeämpiä. Asukkaat saattoivat olla melko nuoria tullessaan Hyvärilään, koska heillä ei siihen aikaan ollut paikkaa missä asua. Asukkaissa oli myös monia vahvoja ja värikkäitä persoonia. He olivat paljon myös ulkona ja tykkäsivät istuskella sekä kävellä ympäri pihapiiriä. He pysyivät hyvässä kunnossa kulkiessaan A-puolen rappuja monta kertaa päivässä.

B–mielisairaalan puolella asui kaikenikäistä porukkaa ja mielisairaiden lisäksi siellä asui myös muutamia kehitysvammaisia. Potilaiden vaihtuvuus osastolla oli pientä. Asukkaat olivat melko hyväkuntoisia ja pirteitä ja he saivat myös ulkoilla valvonnan alaisena. Jotkut heistä saattoivat käydä marjastamassa sekä auttaa puiden kannossa ja lumitöissä. Joskus asukkaat saattoivat karata kotiinsa.

Vanhainkodin siirtyessä Kyrölään monia hyväkuntoisia, jopa kymmeniä vuosia hoidossa olleita, asukkaita kotiutettiin palveluasuntoihin, mikä nykyään on hyvin harvinaista. Myös lääkkeiden ja hoitomenetelmien kehittyessä, monet potilaat virkistyivät ja pääsivät kotiin. Sopeutuminen normaalielämään saattoi olla vaikeaa. Heille täytyi opettaa kaikki normaalit arkipäiväiset asiat, kuten muun muassa rahan- ja kodinkoneidenkäyttö.

Kun vanhainkotitoiminta loppui Hyvärilästä oli monilla vanhuksilla kuitenkin ikävä takaisin. He kaipasivat Hyvärilän luontoa etenkin puita sekä järveä. Asukkaat pitivät kotoisasta ympäristöstä ja mahdollisuudesta nauttia esimerkiksi iltapäiväkahvit ulkona.

Siihen aikaan asukkailla oli virikkeitä nykyistä enemmän. Luonnonläheisyys loi tälle hyvät puitteet. He saivat käydä vanhainkodin pihalla, maatilalla, ja keittiöllä töissä ja saivat siitä palkaksi ahkeruusrahaa. Ahkeruusrahaa asukkaille myönsi Nurmeksen Maalaiskunta ja rahoja säilytettiin yhteisessä lippaassa kunnalliskodin tiloissa.

Maanantaisin asukkailla oli mankkaseurat, jolloin kuunneltiin nauhalta papin saarnoja. Myös itse pappi sekä Martat vierailivat Hyvärilässä säännöllisin väliajoin. Joskus asukkaiden kanssa kokoonnuttiin aulaan lukemaan ja laulamaan virsiä.

Kunnalliskodin asukkaat odottivat kovasti viikoittaista kauppatilauspäivää, jolloin he saivat tilata kaupasta haluamiaan tuotteita. Esimerkiksi jäätelö, karkit ja savukkeet olivat suosittuja. Jotkut potilaista maksoivat tuotteet saamastaan ahkeruusrahasta.

Hyväkuntoiset vietiin kerran myös laivaristeilylle Kolille. Siihen aikaan tehtiin potilaiden kanssa myös linja-autoretkiä mm. Ähtäriin. Asukkaat saivat käyttää myös B-puolen alakerrassa olleita kangaspuita ja etenkin naiset auttoivat matonkuteiden leikkauksessa

Henkilökunta julkaisi asukkaille tarkoitettua lehteä 1979 – 1982. Lehden nimi oli Unholan Viesti. Lehdessä julkaistiin asukkaiden kirjoittamia runoa ja henkilökunnan kirjoittamia juttuja vanhainkodin arjesta. Unholan Viesti oli hyvin suosittu asukkaiden keskuudessa ja usein runojen kanssa jonotettiin lehden toimitukseen.

Potilaiden kanssa alettiin viettää tanssi-iltapäivää kerran viikossa. Henkilökunta ja potilaat tanssivat keskenään ja tansseina oli perinteisiä tansseja, kuten esimerkiksi valssi ja humppa. Tämä muodostui hyvin suosituksi perinteeksi asukkaiden keskuudessa, koska tanssiminen ei ollut heille ennestään tuttua. Musiikilla ja läheisyydellä oli terapeuttinen vaikutus potilaisiin ja se teki heistä rauhallisempia ja virkeämpiä pitkäksi aikaa.

Joulun aikaan henkilökunnan lapset esittivät lauluja kunnalliskodin asukkaille ja joulujuhlaa vietettiin myös perinteisten ruokien kera. Joulujuhlissa vieraili myös joulupukki ja asukkaat saivat jokainen oman pienen paketin. Talvella järjestettiin erityisiä ulkoilupäiviä. Ohjelmaan sisältyi hevosajelua ja makkaranpaistoa. Vapaa-ajan toimintaa järjestettiin myös yhteistyönä A- ja B-puolen kesken.

Kerrotaan, että kunnalliskodissa asui eräs vanhempi naisihminen, joka osasi todella nauttia elämästään. Hän kattoi usein itselleen kauniisti kahvit pienelle pöydälle. Kattaukseen kuului kaunis pöytäliina, servietit ja kynttilät. Naisen huonekin oli aina siisti.

Kunnalliskodin lähimaastossa sijaitsi ennen kaatopaikka. Rotat vaelsivat kaatopaikalta Hyvärilään asti. Vanhainkodissa asui tuohon aikaan jämäkkä karjalaismummo, joka nähdessään rotan, otti sitä hännästä ja iski sen seinään.

B-puolella asui myös potilas, joka kävi junaradalla vilkuttamassa. Hän kuvitteli olevansa Napoleon tai joku vastaava tärkeä historian suurmies.

Osastolla oli eräs naishenkilö, joka kauhistui kuullessaan, että osastolle oli tulossa töihin mieshoitaja. Potilas ei kuitenkaan ehtinyt kohdata pelkoaan vaan kuoli juuri ennen mieshoitajan saapumista.

Eräs kaunis vanha nainen nimeltään Martta, kertoi olleensa huutolaisena. Hänet oli huudettu perheeseen, jossa vanhemmilla oli kaksi tytärtä. Taloon saapui kerran vieraita, jotka alkoivat kilvan kehua häntä kauniiksi. ”Kylläpä tuo Martta on kaunis!”. Tästä talon emäntä suuttui, koska hänen lapsiaan ei kehuttu ja löi Marttaa.

Hyvärilässä vanhainkodissa asusti myös vanha mummeli, joka säästi aina aterialta leivänmurusia nyyttiin ja antoi niitä linnuille. Toisessa nyytissä rouvalla oli virsikirja. Joka aamu mummo hakkasi oveaan ja huusi: ”Aukaise tyttö ovi, mulla on rippikouluun kiire”.

Yksi B–mielisairaalan potilaista nimeltään Viljo oli maatilalla töissä ja hän laski tarkkaan tekemänsä heinäseipäät ja kuokkimansa perunat. Hän lauloi iloisesti töitä tehdessään. B-puolella oli monia muitakin hauskoja persoonia. Eräskin mies hoki aina kaikille ”Anna markka” ja toinen vanha nainen taas halusi syödä aina selällään sängyssä maaten ja tämän jälkeen ruokaa oli ympäri huonetta. Martta tykkäsi pedata aamuisin sänkyjä ja sai palkaksi ahkeruusrahaa.

Pääkkösen herra oli rauhallinen saadessaan ulkoilla, mutta sisään palattuaan hän alkoi riehua. Keittiöön päästessään hän viskasi kaikki ruokalautaset pöydältä lattialle, jonka seurauksena häntä ei päästetty lähellekään keittiötä. Ruoat vietiin myös toisinaan tarjottimella huoneisiin. Hänen huoneeseen ruokaa vietäessä piti muistaa poistua huoneesta selkä edellä, koska muuten hän olisi saattanut heittää tarjottimen hoitajan päälle.

Erään naisen kallein aarre olivat sulhasen hänelle ostamat tenniskengät. Sulho oli menehtynyt sodassa ja kengät olivat ainoa muisto hänestä. Nainen piti kengistä hyvää huolta kiillottamalla niitä usein ja kengät toimivat myös hänen tanssikenkinään. Tämä hassu nainen nimitti Hyvärilän henkilökuntaa virkavallaksi.

Hyvärilässä pidettiin myös häät. Hyväkuntoinen ja virkeä pariskunta vihittiin pitkän seurustelun päätteeksi. Pari teki kävelyretkiä ja vietti aikaa yhdessä, jonka vuoksi henkilökunta kiusoitteli paria heidän seurustelustaan ja häät tulivat kaikille pienenä yllätyksenä. Häiden jälkeen he muuttivat omaan kotiin asumaan.

Huutaja-Antti oli ollut naimisissa kun toinen mies oli vienyt hänen vaimonsa. Antti huusi aina: ”Muurari Mikko vei multa kodin, vaimon ja onnen”. Hän kysyi aina osastonhoitajilta päästä ulos niemeen huutamaan. Huutaja-Antti sai lähteä käymään kylällä sillä ehdolla, ettei huutaisi siellä. Huuto alkoi ja loppui aina samassa kohdassa, Nurmeksen Sahalla. Antti oli myös innokas kirkossakävijä ja hän muisti jopa papin saarnan ulkoa.

Kiertäjä Risto tuli tunnetuksi tavastaan kierrellä puita, kiviä ja tekemiään heinäseipäitä ympäri useaan kertaan. Veneentekijä Anton taas rakensi veneitä ollessaan B-puolella ja osa niistä meni myyntiinkin asti.